Treeniä, treeniä...

Viime päivityksen jälkeen aika on kulunut lähinnä treenaten. Päästiin taipparikurssille mukaan ja nyt on kaksi ensimmäistä treeniä jo pidetty. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli nouto ja palautus. Valitettavasti Jeppe veti aivan kauheat kierrokset heti, kun saavuttiin treenipaikalla ja sen takia sitten koko treeni meni päin honkia. Ensin Jeppe karkasi minulta noutoon, jonka jälkeen alkoi tapporavistamaan siipidummyä. Vasta rallattelun jälkeen dummy palautui käteen. Tämä siis toistui pari kertaa korvia vihlovan vinkumisen kera. Lopuksi otettiin vielä nouto variksella ja se meni jo onneksi vähän paremmin.

Treenasin Jepen kanssa noutoja seuraavana päivänä kotona ja Jeppe teki kaiken kuten yleensä aina. Innokkaasti, mutta hiljaa ja hallitusti. Ennen seuraavia treenejä ennätimme vielä harjoittelemaan hakuruutua treenipaikalle ja Jeppe meni heti kierroksille. Ilmeisesti tulee harjoiteltua niin paljon samoilla paikoilla, että Jeppe innostuu sitten liikaa vähän oudommilla alueilla. 

Seuraavalla kerralla treeneissä oli kuitenkin aiheena hakuruutu. Päätin mennä ensin Jepen kanssa kertaamaan ohjatusti noutoja, sillä huomasin Jepen keränneen taas kierroksia. Aluksi otimme aivan perus luoksetuloja pari kertaa motivoidusti ruokakupilla ja sen jälkeen luoksetuloja dummyn kanssa. Nämä sujuivat aivan ilman mitään perseilyjä. Seuraavaksi otin Jepen sivulle perusasentoon ja ohjaaja heitteli dummyjä meidän viereen, enkä päästänyt Jeppeä noutoon, jotta se ymmärtäisi, ettei kaikki dummyt ole sille noudettavaksi. Lopuksi tällä kertauspisteellä otimme vielä kaksi normaalia noutoa, jotka menivät mallikkaasti.

Hakuruudussa käytettiin myös dummyjä. Ilmeisesti kertauspisteellä treenaaminen oli kuitenkin jonkun verran rauhoittanut Jeppeä, sillä se lähti hyvin hakemaan. Kaikki kuusi dummyä palautuivat, joskin Jepellä meinasi usko loppua viimeisten kohdalla ja ohjaajan täytyi mennä tueksi hakualueelle. Lopuksi otettiin vielä noudot variksella ja sähkölinjaan lentäneellä merikotkalla. Molemmat palautuivat yllättävän hyvin, sillä en olisi uskonut, että Jeppe edes koskee merikotkaan. Hakuruudun ohjaajalta sain ohjeeksi olla itse hiljempaa ja antaa koiran tehdä töitä rauhassa. Jepen vauhti hakualueella ei päätä huimaa, mutta hiljaa hyvä tulee. 

Kävin myös itse kouluttautumassa kaksipäiväisessä MEJÄ-koulutuksessa. Ensimmäisenä päivänä kävimme asioita teoriassa ja toisena harjoittelimme jäljen tekoa, sekä teimme jokaiselle koiralle harjoitusjäljen. Jeppe suoriutui jäljeltä yllättävän hyvin. Se piti vain yhden tuumaustauon koko jäljen aikana. Tämä ei tietenkään helpottanut päätöstä siitä, otanko vai enkö ota kisapaikkaa vastaan Keminmaan kokeesta, kun sinne sen jo ilmoitin. Kävin myös koulutuksen jälkeisenä viikonloppuna vetämässä Jepelle pienen jäljen, joka meni myös suhteellisen hyvin. Täytyy varmaan vielä tehdä jälki ja miettiä, uskaltaako ottaa paikkaa vastaan!

22.5.2017 kävimme Bodenissa kehäilemässä jälleen Kurt Nilssonin kehässä. Uroksia oli ilmoitettu kolme, joista kaksi saapui paikalle. Toinen avoimen luokan uros sa H:n ja Jeppe ERI:n, muttei tietenkään SA:ta, eli parasta urosta ei valittu ollenkaan. SA:n pois jättämisen perusteli yllätysyllätys pihtikintuilla.

Ollaan ehditty käydä myös vähän terveyttä tutkailemassa, eli Jepen silmät peilattiin terveiksi! Näin ollen Jeppe on jalostuskelpoinen ja sen lisäsinkin jo uroslistalle esille, vaikka tuskimpa siitä mitään hyötyä on, kun on tämmönen rimppakinttu!

Rally-tokosta ollaan treenattu AVO-luokan liikkeet estettä lukuun ottamatta. Täytyy katella, mistä löytyis kiva este meille. Eihän näitä AVO-kylttejä paljoa ole, niin harmittaa, kun kesän kokeet suurimmaksi osaksi ovat ulkokokeita. Jos nyt ikinä enää kokeeseen eksytään, niin mennään umpiaidatulle radalle kokeilemaan, kuinka korvat pysyy päässä ilman hihnaa!